Ｄｏｎ’ｔ ｙｏｕ ｅｖｅｒ ｓｔｏｐ!

Uusi päivä. Uusi aamu.

Tänään minä onnistun. Kalorit pidän alle 600. Ja aijon todellakin onnistua siinä.

Tänään olisi paluu takaisin kotia, äidin luokse, ja tiedossa olisi siellä iltapala, jollen pääse keplottelee siitä jotenkin pois. Epäilen. Mutta yritetään. Mitään en sillä häviä.

Huomenna minulla olisi eräs lääkäriaika. Saan hyötyliikuntaa siinä kun kävelen bussille ja takaisin. Yhteensä 2km, onpa huima määrä. Mutta heti kun kotiudun sieltä niin menen reippalle sauvakävelylle, se kuluttaa niin ihanasti tunnilta. Kyllä rasva tirisee pois. Iltapäivällä huomenna olisi myös terapia. Ja illalla toiselle tunnin lenkille. Ja sauvat mukaan ;) Kävelen niin kovaa kuin vain koivistani pääsen.

Mä en pelkää enään mitään, en pelkää lääkäriä, ei äitiä, en isää, en ketään, en mitään.
Mulla soi vaan päässä mitä haluan ja olen valmis tekemään sen eteen, aivan mitä tahansa.

Aijon antaa kaikkeni sille että laihdun. Annan sille ihan mitä tahansa. Mä haluan vain laihtua.

Olla kaunis ja täydellinen.

Muistan kun viime vuonna lopetin syömisen niin äiti uhkaili että mulla tuhoutuu maksat ja munuaiset. Mä en vaan jaksa uskoa siihen. En mä kuolemaa pelkää. 

Yksi huolenaihe minulla kyllä on, nimittäin  verikokeet. Minulla on säännöllisesti verikokeita ja pelkään että minun sokeritaso laskee niin paljon että ihmiset rupeaa epäilemään jotain. Onneks niitä nyt ei varmaan ole kuukauteen vielä, niin ei ole huolenhäivää.

Minusta tulee maailman kaunein ja laihin. En salli että kukaan yrittää estellä minua sen saavuttamisessa. En välitä enään. Letkuilla minua voidaan uhkailla, mutta ei toimi enään. Ei vaan toimi. Olen ollut nenämahaletkussa kerran ja toise en ole menossa. Jos on lääkärillä keinot, niin on kyllä minullakin. Kukaan ei minua syötä, ei edes pakolla. Minä aijon laihtua. Eikä kukaan minun tielleni tule. Siitä minä pidän huolen.