Healthy is Happy. Happy is Healthy.



Mulle tuli äsken jokin. Mun sydän alkoi yks kaks lyömään todella nopeasti, siis ihan oikeasti, todella nopeasti. Sit se alkoi lyömään todella todella hitaasti. Kylmä hiki valui kasvoillani ja selässä, tärisin peiton alla sohvalla. Hengittäminen oli vaikeeta ja se sattui. Ensimmäistä kertaa elämässä mä pelkäsin ihan aidosti et mä kuolen.

Mun on nostettava kalorit 1000. Mä en pysty elämään näin. Mä en voi elää näin. Koko mun keho ja mieli kärsii siitä mitä teen. Nyt on kesä, mä haluan nauttia siitä. Mä haluan nauttia onnellisuudesta. En siitä ahdistuksesta. Se ei ole elämää. Meistä jokainen sen tietää.

Mä tiedän että jossain vaiheessa olen tavoitepainossani, en tiedä mikä se on, onko se 50kg vai 60kg vai 65kg. En tiedä. Mutta enempää kuin 65kg se ei voi olla. Mun kroppa on kärsinyt jo ihan tarpeeksi. Viime vuosi oli kauhea. Mun keho kärsi siitä ihan oikeasti. Mut mä en välittänyt, nyt on aika välittää. Ja nyt on aika käyttäytyä kuin aikuinen ihminen.

Mä en pystynyt edes polkemaan sitä kuntopyörää kun pelkäsin että taju lähtee. Mä en voi elää enään näin. Mä en vaan voi. Mä kärsin siitä, ja jossain vaiheessa myös mun läheiset kärsii. Jos mä en itseäni ajattele, niin mun on ajateltava mun pikkusiskoa, äitiä. En halua olla tälläinen esimerkki pikkusiskolleni, joka on puolen vuoden välein nenämahaletkussa, sitäkö mä ihan oikeasti haluan? Nenämahaletkuako? En todellakaan halua. En todellakaan. Se kokemus oli niin kauhea. Ihan hirvittävä. Ja kukaan ei voi väittää etteikö tämä johtaisi nenämahaletkuun, se ihan oikeasti johtaa.

Muo itkettää kirjoittaa tätä, mutta mun on lopetettava tämä. Mun on vaan lopetettava. Mä toivon että ette hylkää muo tän takia. Te olette olleet suuri tuki mulle, olette ymmärtäneet ja lukeneet mun tekstejä.

Mut mun on elettävä aikuisen ihmisen elämää, ja kannettava vastuuni siitä, itse. En voi roikkua äidin helmoissa lopun elämääni. Mun on lopetettava tää. Pakko. Ihan oman terveyden ja itsenäistymisen tähden.

En mä tätä blogia lopeta. :)