I miss the old me.

Minä 2008

Katselen kuvia jotka olen ottanut itsestäni pari-kolme vuotta sitten. Niissä minulla on vielä kasvojen muodot tallessa, nytten kasvoni on pelkkää ihraa täynnä, pyöreet kuin jalkapallo. Alkoi ihan itkettää kun katselin vanhoja kuvia itsestäni, iski kauhea epätoivo, saanko ikinä sitä kaunista kehoa takaisin. Harmittelen yhä sitä kuinka vihasin silloin itseäni ja kehoani, tuossakin kuvassa minä vihasin itseäni, olin mukamas pyöree pallo, jolla oli kädet ja jalat. Vaikka enhän minä ollut pyöree pallo, olin hoikka tyttö. Mutta parempi se tajuta nytten kuin ei koskaan. Minulla on niin ikävä sitä laihaa kroppaa, ikävä sitä litteää vatsaa, voi kuinka inhoankaan tätä makkaraviidakkoa mikä minulla on nytten vatsani tilalla.



Mutta vielä minä sen saan pois, en vielä tänään, mutta vuoden päästä kesällä olen biitsi kunnossa, ja siitä minä pidän kynsin ja hampain kiinni. Haluan saada kasvojeni muodot takaisin, haluan saada sen litteän vatsan ja sopivan kapeat reidet.



Ei ole helppoa tavoitella onnellisuutta, jos sitä pelkää mielettömästi.
Pelkään että koen hirveän pudotuksen korkealta. Ja sitten sattuu. Mutta jos aina pyörin paskassa, epäonnisuudessa ja kaikessa mitä siihen liittyykää, en koskaan voi kokea enään onnea. Minun on vain uskallettava päästää menneestä irti, ja ennenkaikkea päästä irti itserääkin tuomasta mielihyvästä.



Tämä päivä on mennyt aika pitkälti huoneen järjestelyyn, ja siihen että heitän kaikkea turhaa roskiin, ettei turhia lehtiä tarvitse roudata uuteen kotiin. Odotan muuttoa ennemmän kuin mitään muuta. Odotan että pääsen täältä pikku kaupungista pois, haluan päästä pois niistä ilkeistä katseista. Haluan saada elämäni takaisin, lämmitellä suhteitani entisiin kavereihin. Haluan ennen kaikkea saada elämäni takaisin. :)