Kävimme äidin kanssa tänääkin uudessa kodissa viemässä astioita jo sinne mitä käytämme harvemmin ja siivoilimme siel vähän. Olen niin helpottunut siitä että kuukauden päästä asun jo toisella paikkakunnalla, ja se on varma että tänne en koskaan enään muuta, kun pääsen täältä pois, en ihan heti takaisin muuta, en koskaan enään. Tänne liittyy sen verran ikäviä muistoja että ei kiitos...
Jäätelöä on uponnut masuun enemmän kun laki sallisi, mutta en nyt jaksa siitä kantaa murhetta, elämä hymyilee muuten, ja uskon siihen että asiat alkaa korjaantuu kun muutan pois täältä ahdistavasta paikasta. Ahdistavien ihmisten läheltä pois. Asioillahan on tapana järjestyä, tavalla tai toisella :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti