Wanna be beautiful



Mun yö meni aikalailla valvoskellessa. En vain saanut unta. Kyl mä sit nukahdin kahdeksi tunniksi, mut siihen se sit jäikin. Nyt tuntuu et lamppu ei meinaa syttyy millään, väsyttää niin törkeän paljon, mut en saa untakaan. Miten turhauttavaa! Tuijottelin yöllä kattoon, ja seisoin sängylläni ja katoin ikkunasta, jännittelin lihaksiani. Kiva mennä kotia kun silmät seisoo päässä. Ehkä mä ensi yönä saan nukuttua paremmin, tai sit en.

Väsyttää vaan niin julmetun paljon.

Huomen aamulla pitäisi astua vaa'alle, odotan ja pelkään sitä. Entä jos paino ei ole laskenut riittävästi? Mitä mä sitten teen? En mä kestä jos se on vaan laskenut 300g, sen pitää laskee enemmän. Nopeemmin. Mun on on aika heikko, muo pyörryttää ja oksettaa. Mutta se ei oikeuta minua syömään, minä syön vasta iltapalan. Ja silloinkin syön alle 150kcal. En enempää. Enkä edes halua syödä enempää. Haluaisin paastota tämänkin päivän, mut se on mahdotonta. Tällänen valas ei mitään ruokaa edes ansaitse.

Todella ahdistavaa kun ei tiedä omaa painoa. Todella ahdistavaa. Ei tiedä ollenkaan et mihin suuntaan se on kääntynyt. Vai onko pysynyt samassa.

Mun on painettava se 96kg 29.6 mennessä. Mun on kertakaikkiaan pakko painaa sen verran. Mä en kestä muuten. Mä teen sen eteen mitä vain, siis ihan mitä vain. Mä vaikka lopetan syömisen kokonaan. Mut se mun on saavutettava.

Huomenna jollei sada kaatamalla mä menen aamulla tunnin lenkille ja illalla tunnin lenkille. Mutta jos sataa niin sit en mene, sillä en todellakaan halua olla kipeenä, syötettävänä ja juotettavana. Ei tuu kesää. En laihtuis ikinä sil menol. Joten terveenä tässä pitää pysyä. Mä niin toivon et huomenna ei sada. Olen nyt mannut vaan kolme päivää, tekemättä mitään järkevää, joten on aika lähteä jo lenkille. Tavoitteena olisi lähteä tänäänkin, jollei kotia meno veny hirveän myöhäseks. Toisaaltaan haluaisin kotia niin myöhää kuin suinkin mahdollista, niin voisin vedota siihen että söin jo isällä iltapalan.

Olen vain niin väsynyt.