Olen ihan paniikissa. Pääsin kouluun, sain tiedon siitä tänään. Ei siinä mitään, mutta se että äiti haluaa juhlia sitä, ruoalla! Mä olen pulassa. Mä olen niin pulassa. Mä en halua syödä herkkuja, ne lihottaa. Mitä mä teen. En saa ikinä kulutettua jotain piirakan palaa pois tänä iltana. Mitä mä teen? Auttakaa muo. En mä voi kehitellä mitää oksennustautiakaan näin nopeesti. Vitun vittu. Mä en ansaitse sitä ruokaa.
Mä kerroin tästä terapeutilleni, mä kerroin, vaikka pää huusi että ei, ei ja ei. Mutta mä kerroin. Nyt on taas pää selvempi. Tiedän että tätä mä haluan. Terapeuttini yritti käännyttää minua. Mutta ei hän onnistu, ei kukaan onnistu siinä. Mä ansaitsen tän, mä ansaitsen laihuuden. Eikä kukaan voi viedä sitä minulta. Ei kukaan. Haluan vielä selventää tuota terapeutille kertomista, hän ei kerro sitä lääkärille. Hän on aikoinaan luvannut että hän ei kerro mitään, joten luotan häneen. :)
Mutta toi juhliminen. Mä en tiedä mitä tekisin. Olen niin ahdistunut siitä. Mä en pysty nielemään mitään paskaa. En pysty siihen. En vaan pysty. Pelkkä sen haistaminen tai AJATTELEMINEN aiheuttaa kauhean pahan olon, ihan myös fyysisen pahan olon. Kaikki menee pilalle jos äiti nyt kehittelee jotain. Kaikki on sitten niin pilalla. Niin pilalla.
Sano vaikka, että oot saanu auringon pistoksen tms? Valitat vaan huonoa oloa niin eiköhän se siitä. Mä voin vaan tuntee sun tuskan ton tekstin läpi ): Jaksele, olet ihana <3
VastaaPoista