Se siitä sitten. Lähdin kauppaan hakemaan purkkaa itselleni, ja sit se tapahtui, jälleen. Ostin muffinsseja, porkkanaleivoksia 4kpl ja vadelma leivoksia 2kpl ja vedin ne naamaani, säikähdin sitten todenteolla itseäni ja lahjoitin muffinsit veljelleni ja äidilleni. Miksi nytten? Mä en oikein tajua. Mä en ymmärrä. Itkettää. Olen pelkkä luuseri. Kaikki meni niin hyvin kunnes sorruin ahmimaan noi paskat sisääni. Tekisi mieli tunkea sormet kurkkuun ja oksua ne pihalle. Mut sitä en tee. En todellakaan tee. En halua pilata hampaitani. En halua että kasvoni alkaa jälleen turpoamaan. En halua sitä. Tuntuu et olisin jälleen menettänyt kaiken hallinnan tunteen, et olisin menettänyt ihan kaiken, siis kertakaikkiaan kaiken. Olo on ihan kauhea. Ihan hirveä. Kyyneleet polttaa silmissä, mutta en salli itkemistä, en aijo olla heikko. En minä ole heikko. Mutta minä olen heikko.
Ulkona sataa vettä hiljalleen, ihan kun minunkin sisällä. Oloni laski kuin lehmän häntä ton syöpöttelyn jälkeen. Olen niin pettynyt itseeni. Niin hemmetin pettynyt. Nämä on niitä hetkeä kun olisin valmis lopettamaan syömisen kokonaan. Mutta eihän se ole ratkaisu mihinkään, eihän? Mutta jokin huutaa päässäni että se olisi ratkaisu ihan kaikkeen. En sitten tiedä.
Kellohan ei ole vielä mitään, sä ehdit hyvinkin vielä kuluttamaan noi kalorit. Pikku lenkki ja kevyttä sapuskaa loppupäivän ajan, tai sitten vaan luotat siihen, että huomenna on parempi päivä... Älä luovuta! <3
VastaaPoistaSamaa mieltä aksun kanssa :) Älä luovuta, olt ihana =)
VastaaPoista