107.7kg vaatteet päällä ja ruoat mahassa. Eli todellisuudessa se on jotain 107.2kg. En ole yhtään yllättynyt mutta olen itseeni suunnattoman pettynyt. Voi helvetin helvetti. Miten ikinä pääsinkään tähän kuntoon. Miten ikinä sallinkaan sen. Itkettää. Voi että miten oksetan itseäni, voi kuinka vihaankaan itseäni. Paino ei voi eikä saa enään nousta. Olen muuten todella pulassa. Ihan itkettää koko tämä läskin määrä. Haluan tästä eroon. Heti. Mutta se ei ole mahdollista. Voikun olisikin. Kun tulin vaa'alta, katsoin itseäni kokovartalopeilistä, tuijotin oikein sitä rasvasta tihkuvaa vatsaa, tankki reisiä. Inho nousi maksimiin. Hetken tunsin että voisin tarttua veitseen ja siipaloida joka ikisen läskimakkaran itsestäni pois. Mutta mitä sekin auttaisi? Kaikki se kasvaisi takaisin jollei elämäntavat muutu. Tuntuu kuin voisi tarttua nuppineuloihin ja iskeä ne vatsaan. Oikein syvälle sinne ihraan. Mä niin häpeän itseäni. Mun pitäisi tavata eräs entinen osastokaveri heinäkuussa, joka näki minut viimeksi normaalipainoisena, ja nytten, nytten hän näkee minut ylipainoisena. Miten häpeällistä. Häpeän jo nytten itseäni. Olen niin heikko, heikko!
Minun pitäisi siivota kotiakin pikkasen, mut en millään jaksa, sillä olen niin maanraossa, piilossa maailmalta, enkä halua edes hengittää, ettei minusta vain näy ainuttakaan palasta maailmalle. En kestä itseäni. En kestä että olen tälläinen läski herkkuperse. En ansaitse herkkuja, en niin kauaa kunnes alan laihtumaan. En ansaitse mitään kivaa ennen kuin alan laihtumaan. En osta ainuttakaan vaatetta ennen kuin olen laihtunut 5kg. En ainuttakaan, en sukan sukkaa. Kuljen vaikka reikäsissä vaatteissa mutta mitään en osta ennen kun 5kg on sulanut minusta pois. Ja jos mikään muu tässä maailmassa ei ole varmaa niin se on että minä en osta mitään vaatetta ennen kuin olen pudottanut 5kg, terveellisesti! Menkööt siihen sitten vaikka sata miljoonaa vuotta, mutta minä en osta mitään vaatetta ennen sitä. Nyt vaaditaan tiukkaa kuria, ei tästä muuten mitään tule. Minun on laihduttava. Ja jos en laihdu 25kg helmikuun 17 päivään mennessä, en lähde Thaimaaseen. Jään kotia laihduttamaan. En ole nimittäin ansainnut sitä matkaa silloin. En todellakaan ole. Minulle ei riitä 24.9kg, sen on oltava -25kg.
Minähän laihdun!
Sinä pystyt siihen! Et ole heikko, tarvitsee paljon vahvuutta tarttua tavoitteisiin ja enemmän vahvuutta toteuttaa ne!
VastaaPoistaKäyn enemmän ja vähemmän samoja asioita läpi. Joskus tuntuu että veitselle kaikki ylimääräinen vain pois ja oksettaa kun tuijottaa pehmeää vatsaa joka roikkuukin hieman (yök)! Sitten on taas neutraaleja päiviä jolloin laihdutuksen tuomat ''tulokset'' näkyvät. mutta tyytyväisyyttä ei ole koskaan omaa itseään kohtaan.
Kyllä sinä pystyt! On hienoa seurata että haluat laihtua ja painit samojen asioiden kanssa. Itsekin olen päättänyt että ei yhtään herkun herkkua (mutta aina jostain ne ilmestyy nenän eteen ja sitten.....)
Samoin puen aina vanhoja ihania vaatteita joka päivä päälle. Motivoi minua laihduttamaan, jos ja kun mahdun vanhoihin vaatteisiin!
Tsemppailen täällä sinun kanssasi :) Voimia ja onnea, laihdutus prosessi koettelee liiankin, mutta kyllä se myös palkitsee :)