Eilen illlalla mä aloin vaan itkee sängyssä, Mä itkin tyynyä vasten, huusin ja kirosin.
Mä vaan mietin mikä olis järkevintä. Mä aloin miettimään terapeuttini sanoja. Mähän haluan olla järkevä ihminen. Mähän haluan että musta ollaan ylpeitä, ja voidaanko musta olla ylpeitä silloin kun juoksen lenkillä kuin hullu, oksentelen, en syö? Muo itkettää. Mä haluan olla laiha, mut haluanko sitä kumminkaan koko unelmieni hinnalla? Muo pelottaa. Mä pelkään. Mä niin haluaisin olla täydellinen, mutta haluanko sitä koko, koko elämäni, terveyteni hinnalla? Mä voin jo nytten huonosti, olen todella ahdistunut, kasvot turpoaa oksentamisesta (ja ottakaa huomioon että sitä on tapahtunut vain kaksi kertaa), onko se kaiken sen arvoista?
Mulla olisi nytten koulupaikka, mulla olisi mahdollisuus muuttaa omaan kotiin syksyllä, mutta tiedän että kaikki ne kuolee jos nyt sekoilen ruoan kanssa. Mulla olis asiat niin hyvin tällähetkellä, mutta mä tiedän että mokaan kaiken, jos nyt jatkan tätä. Jossain vaiheessä mä kumminkin jään kiinni ja sitten lääkäri laittaa tuulemaan. Ja se tuhois kaiken. Äiti ei päästäis muo kotoolta muuttamaan. Se tuhois kaiken.
Aamulla kun menin vaa'alle, ja paino oli noussut, aloin itkemään, sitäkö se on? Syöminen = lihominen?
Selvennän, söin eilen illalla neljä leipää ja kakun palan. Mulla oli kauhea nälkä. Maha huus, päässä heitti, silmissä sumeni.Mutta mä söin liikaa, jokainenhan sen nyt näkee ja tajuaa, ja se kostautui. Se kostautui niin ikävällä tavalla et nyt ahdistaa. Tätätkö minä haluan? Jatkuvaa ahdistusta, jatkuvaa väsymystä elämään? Viiltelyä? Tätäkö minä haluan?
Mutta tässä kaikessa on kääntöpuolensa, minä haluan myös olla laiha, kaunis, täydellinen, ihana ja säkenöivä.
Sitäkin mä haluan, mä haluan liikaa asioita. Aivan liikaa.
Mä olen oikeasti todella hukassa. Todella hukassa. Tunnen itseni psyykkisesti todella pieneksi ja avuttomaksi.
Mä olen oikeasti todella hukassa. Todella hukassa. Tunnen itseni psyykkisesti todella pieneksi ja avuttomaksi.
Kertokaa mulle mitä mä teen?
mä yritän olla oksentamatta mut ei se oo aina kauheen helppoo /: ja charlotte kulta sun pitää lopettaa oksentelu):! Oo mielummin syömättä niin ei sun kasvot turpoile ruman näkösiksi:) ja tosta koulupaikasta, pidä nyt tää syömishäröily tosi salassa kun vaa pystyt kesän ajan pystyt ja sitten ku meet sinne kouluun ja muutat omaan kämppään ni sitte oot jo lähellä täydellisyyttä. Emmä rupee sua kannustaa lopettaakkaa tätä jos tuut siitä vaan surulliseks ja ahdistuneeks - sitte kaikki ainaki menee perseillee. Mut teet nytte vaa iha mite sust itestäs tuntuu! Olet ihana, jaksele ja tee miten ite näät parhaaks tällä hetkellä <3*hali*
VastaaPoistamitäpä jos yrittäisit laihduttaa terveellisesti? syömällä ja liikkumalla ! se on toki hitaampaa mutta ihan oikeasti tuolla tavoin teet hallaa itsellesi koska tuo paino on juuri sellaista joka tulee takaisin korkojen kera heti kun syöt ja muutenkin tapasi laihduttaa on erittäin epäterveellinen.
VastaaPoistahttp://undressedskeleton.tumblr.com/mystory oletko lukenut tuon tytön blogia? hän laihdutti vuodessa huiman määrän kiloja SYÖMÄLLÄ ja LIIKKUMALLA oikein ! kannustan sinua siis tähän, tiedän että haluat nähdä heti tuloksia mutta jos vain annat kehollesi ja mielellesi aikaa sinusta tulee laiha ja "kaunis" (mielestäni hieman pulleampi voi olla kaunis =) ) Näin pääset muuttamaan omaan kotiisi ja opiskelemaan, onnea sinulle ja pärjäile ! ps. miksi ihmeessa kannustatte toisianne syömishäiriöisiksi? sehän on tappava tauti ! terveisin kokemus puhuu