Sisuksissani lilluu tällähetkellä ainakin 600kcal.
Itkettää. Mä en pysty syömään. Mä en halua syödä. En pysty. En kykene.
Heitin ruoka-annokseni vessanpöntöstä alas. Oksensin ruoat ulos. Tehkööt minusta ruman koko typerä oksentelu. Mä en vaan pysty. Nyt sisälläni ei killu mitään. Kohta vaa'alle. Mä pystyn tähän. Mä pystyn laihtumaan. Sitä mä en epäile hetkeäkään.
Kuten Lammas kirjoittikin minulle, minun pitää vaan pysyä tiukkana, minun pitää olla salaisuuksieni kanssa sinut. Minä pystyn tähän. Minä pystyn.
Paino oli pudonnut 105.0kg. En usko että se on siinä enään illalla. Saa nyt nähdä. Tasan 5kg ensimmäiseen tavoitteeseen, joka on siis se 100kg. Mä niin toivon että toi paino ei nouse tuosta ylemmäs tämän päivän aikana.

Toivottavasti en joudu syömään tänään enään muuta kuin iltapalan. Äiti tulee tänään aikasemmin kotia.
Mä niin toivon hartaasti että en joudu syömään päivällistä. En pystyis siihen.
Antakaa minun olla nälissään. Haluan sitä. Haluan enemmän kuin arvaattekaan.
Antakaa minun olla nälissään. Haluan sitä. Haluan enemmän kuin arvaattekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti