Fat,fat and FAT

Muo itkettää. Mä itken. Mulla on paha olla. Muo oksettaa.

Oksettaa oma maha, omat reidet. Olen niin ruma, niin hiton ruma.

Ahdistaakin. Ahdistun kun näen oman mahani joka lojuu tässä sängyllä kanssani.

Haluan sen nyt heti pois minusta. Haluan tarttua saksiin ja leikata sen pois. Minuun sattuu.

Sattuu niin paljon. Ensiviikolla aloitan sellaisen liikunta rulianssin että paino alkaa putoamaan oikeen reippaasti. Aijon olla maailman kaunein ensi jouluun mennessä. Kaikkein laihin ja täydellisin. Minusta tulee keiju, maailman kaunein sellainen. Minä tiedän että onnistun. Minun on pakko onnistua. Pakko. Mä olen voittaja, vahva, sinnikäs tyttö, joka ei anna periksi ennen kuin on saanut haluamansa. Mä aijon näyttää itselleni että tämän kuun loppu puolella painan 102kg max. Aijon näyttää koko maailmalle että miten kaunis minusta tulee. Mutta en anna heidän estellä minua, en ole heikko. Jos he yrittävät pakottaa minua syömään, sanon että olen täysi-ikäinen ja että minulla on kaikki oikeus olla syömättä. Minä en ylitä ma-pe aikana 500kcal, enkä la-su aikana 700kcal. Pidän tämän niin salassa kuin suinkin vain voin. Vanhemmat eivät saa tietää tästä mitään. Salaan sen lääkäriltä. En aijo joutua osastolle enään koskaan. Terapeutille ehkä kerron, koska hän ei kerro sitä eteenpäin. Tiedän sen. Koska hän ei kertonut sitä viime vuonnakaan. Luotan siihen naiseen, ja täytyy minulla olla joku ihminen jolle purkaa tätä pahaa oloa ja läskiahdistusta. Tai sitten ei. En kerro. En voi kertoa. En saa.

Minulla on hoitoneuvottelu syksyllä, siihen mennessä minun on laihduttava ainakin 16kg. En tiedä vielä päivää. Mutta siihen mennessä -16kg ihan varmana pudotan. Näytän heille että en ole läski keiju, että en ole se kaikkien hävettävä ihminen.

Ahdistaa kun en pääse vaa'alle, isällä ei ole vaakaa enään. Tuntuu et tuo ahdistus repii sisuskalut irti. Tuntuu kuin se repisi hiukset päästä ja ihon irti. Minun on päästävä vaa'alle. Mutta pääsen vasta huomen illalla. Silloin painon on oltava alle 110kg, tai räjähdän. Sen on pakko olla. Pakko. Pakko!

Haluaisin sammuttaa huoneestani valon ja käpertyä peiton alle, mutta en voi. Istuminen kuluttaa enemmän kaloreita kun makaaminen. Kohta menen jumppaamaan lattialle, tekemään vatsalihasliikkeitä. Minusta tulee laiha, kaunis, täydellinen lasi keiju. Enään muutama kuukausi pitää sietää tätä valasoloa. vain muutama kuukausi.

Minulla on uusi lenkki suunnitelma, 2x päivässä lenkille, ja lenkin on oltava väh tunnin mittainen. Yksi lepopäivä on sallittu viikossa. Mutta lepopäivää en pidä viikonloppuna. Pidän sen vaikka tiistaisin. Näin minä pääsen tuloksiini, saan niitä nopealla tahdilla. Ja ruokaillessa hämään muita sillai että teen ison kasan salaattia lautaselleni ja max 150g lämmintäruokaa lautaselle. Ja kaikki ne ruokailut mitkä voin, niin skippaan. Niitä minä en syö. Maanantaiksikin äiti tekisi minulle ja veljelleni ruoaksi kalakeittoa, mutta en syö sitä. En syö aamuapalaa, en lounasta, en välipaloja, vain mahdollinen päivällinen ja iltapala on minulle pakollinen. Mutta silloinkin syön niin vähän kuin vain pystyn, ilman että herätän huomiota äidissäni.