Tänään olin uudessa kodissamme kahdentoista maissa, istuin portailla ja vedin syvään henkeä, tämä ei voi olla totta, olen pian vapaa. Vapaa kaikesta. Vapaa menneisyydestäni. Heti kun saadaan minun sänky uuteen kotiin, minä muutan sinne, enkä koskaan enään palaa tähän nykyiseen kaupunkiin, en enään koskaan leiki että siedän tätä paskaa, en enään koskaan tapaa niitä ihmisiä joita en halua tavata, en enään koskaan leiki että olen jonkun kaveri, jos en sitä oikeasti ole. Pääsen eroon kiusaajistani. Saan elämäni takaisin.
Enään minun elämäni ei tule pyörimään vain kodin sisällä, sillä minun ei tarvitse pelätä että kohtaan kiusaajiani. Voin rauhassa lähteä lenkille ilman että saan ivallisia hymyjä, ja typeriä ilmeitä perääni. Enään minun ei tarvitse pelätä.Voin vapaasti lähteä kaupungille ilman pelon häivääkään, nyt minulla on tilaisuus alkaa rakastaa itseäni. Löytämään tasapaino elämääni.
Huominen on aina uusi mahdollisuus, huominen on aina toivoa täynnä. Niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Olen yhtä hymyä, haluaisin että muutto tapahtuisi jo tällä viikolla, mutta ensiviikolla tulee remonttimies remppaamaan meidän uuutta kotia, ja muutto tapahtuu 2½ viikon päästä. Miten mä maltan odottaa? Olen niin innoissani muutosta, saan uusia kavereita ihan varmana, ja kaikkee. Mitä nuori nainen muuta voikaan toivoa?
<3 onnea uudesta kämpästä, ja pian, muutosta <3 :) sinäkin voit muuttua, kun vain haluat sitä <;
VastaaPoistatsemppiä puspus♥