Mulla on hyvä ratkaisu huomiselle. Lähden "kaverin" kanssa shoppailemaan, todellisuudessa menen yksin. Lähden yhdeltätoista, ja palaan kolmelta kotia. Ja sanon että olen syönyt kaupungilla. Huomisen ongelma ratkaistu. Nousen seitsemältä ylös sängystä ja suuntaan "aamupalalle", sotken taas leivänmuruilla paikkani, jätän voiveitsen pöydälle ja tungen leivät huoneeseeni laatikkoon. Ja kun äiti herää, sanon että minä söin jo aamupalan kun oli niin nälkä. Ahhahhaa. Olen niin fiksu. Kiitos siitä kuuluu Rajattoman yhdelle tytölle, joka heitti tuon shoppailun kehiin. Eli huomenna selviän alle 150kcal. Sunnuntai sitten onkin ongelmallinen, mutta sitä vatvon sitten huomen illalla. Nyt en jaksa.
Miksi ihmeessä muo ahdistaa kokoajan? Jos makaan edes hetken sohvalla päässä alkaa huutaa ajatukset että "helvetin läski ihrainen sika, nouse ylös ja rupea tekemään x-hyppyjä", mutta minä vaan makasin. Makasin ja makasin. Ihan kun luulisin että makaamisella rasva palaisi. Hah. Harha luulo senkin pikkuinen sika. Tänään kostoksi makaamisesta joudun tekemään 100 kyykkyä, 50 vatsalihasta, 50 selkälihasta. Ja katokkin jos en tee niitä. Se tietää huomisille rangaistuksia. Todella kovia sellaisia.
Minä laihdun, minä näytän. Näytän kaikille että en ole heikko. Että olen maailman vahvin tyttö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti