Söin tänään kaksi köyhääritaria, kermavaahtoa ja mansikoita.
Ahdistus kouraisi vatsassa asti. Tuntui et mä kuolen siihen pöytään.
Yritin vitkutella niiden syömistä, mut tajusin että eroon en siitä pääse vaikka kuinka istuisin siinä pöydässä.
Huomenna taas vaa'alle. Ja se on tasan tarkkaa enemmän kuin eilen. Mä en tiedä miten kestän sen. Se tuntuu niin mahdottomalta ajatukselta. Mut eiköhän se ala laskee tolla 1000kcal. Jos ei laske, niin sit on mietittävä jotain muuta.
Ette ehkä usko mutta mä pelkään onnellisuutta. Olin niin pitkän jakson huonossa kunnossa että sen jälkeen olen ruvennut karsastamaan onnellisuutta. Tuntuu turvallisemmalta olla sairas. Saattaa kuulostaa typerältä, mutta näin minä tunnen. On helpompi olla sairas, jota hoidetaan, josta välitetään, josta huolehditaan. Välitetäänhän minusta vieläkin, ja huolehditaan minusta vieläkin, mutta eritavalla.
Mä pelkään ihan mielettömästi sitä uuden koulun aloittamista. Entä jos muo pidetään siel jotenkin outona, entä jos muo taas ruvetaan kiusaamaan? Entä jos mä en saa ystäviä sieltä? Mä pelkään ihan mielettömästi sitä. Se pelottaa ihan sairaan paljon. Mutta mä selviän siitä. Mun on pakko. Kertakaikkiaan pakko.
Mut yhden päätöksen mä päätin kun oltiin äidin kanssa ulkona, mä haluan olla onnellinen, ja sitä mä alan tavoittelemaan. Kyllä mä haluan olla onnellinen. Mutta pelkään sitä vain. Haluan oppia jälleen elämään. Muutenkin kun näkemällä nälkää, ja laihduttamalla. Haluan lämmitellä ystävyyssuhteet uudelleen,käydä leffassa, seurustella. Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin laihdutus ja kaloreien vahtaaminen. En tiedä pääsenkö ikinä irti täysin laihdutuksesta, enkä edes tiedä haluanko päästä. En niin kauaa kunnes olen unelmapainossani.
Elämän on jatkuttava
kyllä sä laihdut vaikka menis vähän ylikin 1000kcal (: ja älä turhaa jännitä tota koulun alkua, se menee hyvin, sä olet ihana ihminen muista se(: toivottavasti sun fiilikset paranee *hali*
VastaaPoistaTiedän tuon onnellisuuden pelon,mulla on ihan sama. On turvallisempaa rypeä paskassa,kun ei tarvitse pelätä mistä kolahtaa. Onnellisena sitä vain odottaa,että mistä seuraavaksi elämän karu nyrkki heilahtaa..
VastaaPoistaHaleija ja voimia. Kyllä sinä laihdut,vaikka vaan hitaammin.. muista ajatella kuitenkin postiviivisesti,että jos laihtuu hitaammin,se on pysyvämpää ja joskus voi ottaa rennommin,eikä kilot heti palaa :)
anteeksi en ole kauheasti seurannut sun blogia, mutta mitä syömishäiriötä sairastat/olet sairastanut ? vaikuttaa tosi kivalta, varsinkin kun postaat niin useasti :)
VastaaPoistaHiljaa hyvää tulee :) Ja ei kannata ahdistua siitä jos silloin tällöin jotain herkkua tai ruokaa syö kerralla enempi, se vain nopeuttaa aineenvasihduntaa joka on muuten tottunut siihen tasaiseen 1000kcal/vrk ja on tämän takia hidastanut aineevaihduntaa että se syöty energia riittäisi. Eli siis välistä kun viettää herkkupäivän niin sen jälkeen aineenvaihdunta taas kiihtyy ;)
VastaaPoistaItse tuon painon kanssa tappelin tuossa aikani kunnes 'hermot meni', rauhalliseen tahtiin aloin pudottamaan sitten pois tammikuu -11 alusta. Nyt on 17kg lähtenyt tähän mennessä vaikka pitänyt yhden herkkupäivän per viikko ja silloin syön mitä vain ja miten paljon vain.
Tsemppiä!!!! :)