Tälläinen pieni tyttö helposti häviää

Päässäni risteilee paljon erinlaisia tunteita, ajatuksia, toiveita, unelmia.

Mutta yksi kaikista vahvin, halu olla laiha. Mä en tiedä. Mä tiedän että mun pitäisi syödä. Mä tiedän että mä en voi nyt ruveta pelleilee ja säätämään ruoan kanssa, en voisi tehdä sitä. Mutta minkä ihminen omille halullensa voi. Nyt minun pitää ajatella järjellä, ei tunteella. En voi nytten kertakaikkiaan pilata omaa ja muiden elämääni. Vaikka en koekkaan että pilaisin oman elämäni, mutta se on varmaa että muiden elämän ja ilon pilaisin. Valitettava tosiasia, jota en voi enään kieltää itseltäni. Perheelläni, äidilläni, veljelläni ja minulla on muutto edessä, en voi nytten pilata sitä, en voi vaan tehdä sitä.

Inhoan itseäni päivä päivältä enemmän, vaikka kuinka olen onnellinen, onneani varjostaa XL-paidat, 42-kokoiset housut. En halua olla näin iso. En halua. Minua väsyttää. Mutta en jaksa ottaa lääkkeitäni. Ruoka nauraa jääkaapissa minulle, pilkkaa ja irvailee. Ajatukseni ovat ihan solmussa. Päässäni nauraa ääni, se pilkkaa minua, nauraa minulle, hokee kuinka saamaton paska olenkaan. Itkettää. Mikä meni pieleen?

En tiedä.En tiedä mitä tehdä. Olen hukassa. Olen peloissani. Olen kauhuissani.

Minua pelottaa niin paljon astua keskiviikkona vaa'alle, tiedän että olen paisunut. Tiedän sen.

Vihaan heikkouttani. Minun pitäisi taistella, mutta minä vain syön,syön ja syön! Minä vain vittu syön!

Mulla on terapia tauolla seuraavat viisi viikkoa. Mitä mä teen sen ajan? Kenelle mä puhun? Onhan mulla äiti, mutta en mä voi hänelle puhua, en voi saada häntä varpailleensa, pelkäämään ja tarkkailemaan. Hänellä on muutto, en halua rasittaa häntä yhtään enempää. Minun on jaksettava sinnitellä, kyllä minä selviän tästä syömis sotkusta yksin. Minulla ei ole vaihtoehtoja. Minun on syötävä. Mun on pakko. Pakko.

Elämä antaa, elämä ottaa
Se kantaa ja voi pudottaa
Jos jotai haluut nii älä jää odottaa,
koska hetken voi kadottaa

Mä olen taistelija, mä taistelen itseni pois syömättömyyden euforiasta, sitähän mä haluan, mutta sitä mä en saa tavoitella. Koska en voi satuttaa läheisiäni. En satuta heitä tuolla enään koskaan...