Mä en tiedä kuinka kauan jaksan enään tätä kaikkee. Mihin hävisi se positiivisuus.usko itseensä jne? Tänäänkin käytiin äidin kans kaupungilla kävellen ja yritin niin esittää. Ja sekin meni överiks. Nauroin ja röhkin kun possu. Ja nyt hävettää. Hävettää niin paljon. Mä olen niin kurkkuani myöten täynnä tätä kaikkea. Olen niin vittuuntunut tähän elämäntyyliin, olen niin vittuuntunut siihen että en pysty tekemään edes pieniä muutoksia. Olen vittuuntunut kaikkeen. Ihan kaikkeen.
Mä tiedän et teitä kyllästyttää tää mun ainainen valitus mut mä en pysty muuttumaan, mä en osaa muuttua. Mä en osaa lopettaa ahmimista, mä en osaa lopettaa lihomista. Vaaka heilahtaa varmaan 115kg kun siihen menen ensikerralla. Ja silloin räjähtää. Sillloin olen niin sekaisin. Muo niin pelottaa. Miksi mikään ei voi olla niinkuin ennen? Miksi minä olen kadottanut kaiken hallinnan? Ehkä mun pitäis todellakin harkita syömisten vähentämistä, ne on ainoot hetket kun saan kontrollin takaisin. Ne on ainoita aikoja jolloin tunnen hallintaa.
Mä alan olee vaan niin uupunut. Tänäänkin makasin vaan sängyssä pitkin päivää ja yritin unohtaa et mä oikeasti elän. Mä en vaan jaksa. En jaksa enään. En vaan jaksa.
Suoraan omasta mielestäni tämä entry.
VastaaPoistaMiksi.
Mietin parantumista, mutta tiedän etten koskaan hyväksyisi kehoani normaalipainoisena. Varsinkin kun olen nähnyt sen jo monta kertaa hieman alipainoisena ja tiedän, että se näyttäisi vielä paremmalta alhaisemmalla painolla.
Huoh. Miksi me ollaan niin eksyksissä? Miksi just nyt? Mikä on se asia, mikä yhtäkkiä vain saa raiteiltaan? Jaksamisia<3
Kiitos Essi ja jaksuja sinullekkin ja hirmuisesti haleja <3
VastaaPoista