Aamupäivällä kun olin lähdössä kaupunkiin, vedin farkkujani jalkaan ja t-paitaa, ja menin olkkariin seisomaan, niin äiti sanoi "sinä olet laihtunut paljon, paitasikaan ei ennen lörpsöttänyt" tai jotain tuonkaltaista. Sanoin että en tiedä painoa, sillä en ole käynyt pariin viikkoon vaa'alla. Muutuin todella vihaiseksi. Ettäs kehtaakin valehdella että olen laihtunut. Että se kehtaa. Mä en ole pienentynyt. Eikä mun paita lörpsötä. Olen suurentunut. Olen lihava. Olen vain lihonut, vaikka vaaka näyttää muuta. En tiedä mitä tehdä. En todellakaan tiedä miten voisin aidosti laihtua. Mä en tiedä.
Kun tulin kaupungilta, äiti kysyi että mitä söin Rossossa, vastasin että vuohenjuustopastaa. Ja hymyilin salaa hänen selälleen. Ja hän ei arvannut mitään. Tämän päivän kalorit pysyy alle 150kcal. Mutta huomenna. Huomenna koittaa totuuden päivät, kestääkö kanttini syödä makkaraa? En voi vedota että en pidä tms. Se ei menisi läpi. Ehkä minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin syödä ja oksentaa. Mut mitä mä sit teen jos äiti kuulee et mä oksensin? Sithän mä vasta liemessä olenkin. Ja aika syvällä sellaisessa. Äitini ei ole tyhmä, ei todellakaan ole, mun ei tarvi kun yökkästä kerran, niin se kuulee ja tajuaa. Argh! Jos sanon että olen kipeänä, niin en pääse lenkille. Tässä on niin paljon pelissä. Mutta en mä voi pitää sitä sontaa vatsassanikaan.
Tiistain mä pystyn paastoomaan. Jee. Jee. Jee. Menen isälle, niin siel tuskin kukaan nyt pakottaa syömään keittiönpöydän ääressä, voin sanoa että on tärkee juttu kesken koneella tms.
Ja nyt tuli tieto että mu ei tarvi syödä iltapalaakaan, äiti lähtee viemää veljeä ja sen kaveria leffaan. Jee. Selviän alle 60kcal. Mä olen niin voittaja täs pelis. Ihan varmana olen. ;>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti