Mä seison ja katson merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti.
Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti... mua pelottaa.
Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen.
Kosteat vesikasvit nuolee mun kasvoja ja kietoutuu mun valkoisiin reisiin. Mä vajoan.
Ja vihreän sameuden keskellä mä nään ne jo.
Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti... mua pelottaa.
Mä tunnen, miten mua vedetään sameaan syvyyteen.
Kosteat vesikasvit nuolee mun kasvoja ja kietoutuu mun valkoisiin reisiin. Mä vajoan.
Ja vihreän sameuden keskellä mä nään ne jo.
Ihana meri♥
VastaaPoistaVoi ei, rakastan tuota kirjaa ja rakastan tuota kuvaa. Pakko käydä heti tänään lainaamassa kyseinen kirja :)
VastaaPoistaKiitos taas tästä motivaatiosta ja paljon tsemppiä ja jaksamista sulle! :)