Ehkä mä haluankin sittenkin ne tulitikkujalat, tikku kädet, littana vatsan ja luut.
Ehkä mä haluankin ne. Mutta se on eri asia saanko niitä koskaan. Et onko mulla tarpeeeksi koskaan itsekuria et voisin saavuttaa ne.
Mut on jaettu kahtiin, toinen osa hokee että mä voin saada ne tulitikkujalat, toinen osa sanoo että mä voin saavuttaa sporttisen kropan jos vain teen töitä. Kumpaa mä haluan? Entäs jos mä haluankin ne tulitikkujalat? Mut voinko mä tavoitella niitä läheisteni hinnalla. Enhän mä halua satuttaa läheisiäni. Eihän se ole minun tarkoitukseni.
SIIS HYVÄSTI SELVÄ PÄIVÄ!
sie haluut sen sporttisen mieluummin ! :) sen mukana tulee sitten onni, tikkujalkojen mukana tulee sairaus & yksinäisyys :<
VastaaPoistaKannatan sporttista kroppaa. :)
VastaaPoistaJoskus kun kaduilla näkee niitä tikku jalkoja omaavia ihmisä, niin tietty se herättää kateutta, mutta voithan sanoa olevasi terveempi kuin he.
Ja se terveys, terve elämä... se on varmasti kaunista. :)
Liika laihdutus tuo mukanaan vain uusia ongelmia.
Pärjäile! ♥
Sporttisesta kannattaa alottaa. Voihan sitä aina laihduttaa lisää, jos se ei riitä, lihaksia taas on vähän vaikeampi repiä tyhjästä. Muutenkin reilua alipainoa tavoitellessa on hyvä miettiä, onko laihuus todella ainoa tärkeä asia elämässä.
VastaaPoistaMä en tunne yhtäkään onnellista anorektikkoa. Eikä sitä tarvitse olla edes laiha sairastuakseen masennukseen syömättömyyden vuoksi. Mä olin jo kahdeksan kilon laihtumisen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti ihan loppu: kärsin vitamiininpuutoksista, pelkotiloista, heikotuksesta jne. Ja sen verran kauan kesti saada asiat edes suurinpiirtein järjestykseen, että en lähtisi epäterveellisesti laihduttamaan enää ikinä. Hoikkuuden voi saavuttaa liikunnallakin ja monipuolisella terveellisellä ruoalla! Sitäpaitsi, mitä sä teet laihuudella, jos et jaksa muuta kuin itkeä himassa...