Sporttisesta kannattaa alottaa. Voihan sitä aina laihduttaa lisää, jos se ei riitä, lihaksia taas on vähän vaikeampi repiä tyhjästä. Muutenkin reilua alipainoa tavoitellessa on hyvä miettiä, onko laihuus todella ainoa tärkeä asia elämässä.
Mä en tunne yhtäkään onnellista anorektikkoa. Eikä sitä tarvitse olla edes laiha sairastuakseen masennukseen syömättömyyden vuoksi. Mä olin jo kahdeksan kilon laihtumisen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti ihan loppu: kärsin vitamiininpuutoksista, pelkotiloista, heikotuksesta jne. Ja sen verran kauan kesti saada asiat edes suurinpiirtein järjestykseen, että en lähtisi epäterveellisesti laihduttamaan enää ikinä. Hoikkuuden voi saavuttaa liikunnallakin ja monipuolisella terveellisellä ruoalla! Sitäpaitsi, mitä sä teet laihuudella, jos et jaksa muuta kuin itkeä himassa...
Mä en tunne yhtäkään onnellista anorektikkoa. Eikä sitä tarvitse olla edes laiha sairastuakseen masennukseen syömättömyyden vuoksi. Mä olin jo kahdeksan kilon laihtumisen jälkeen sekä fyysisesti että henkisesti ihan loppu: kärsin vitamiininpuutoksista, pelkotiloista, heikotuksesta jne. Ja sen verran kauan kesti saada asiat edes suurinpiirtein järjestykseen, että en lähtisi epäterveellisesti laihduttamaan enää ikinä. Hoikkuuden voi saavuttaa liikunnallakin ja monipuolisella terveellisellä ruoalla! Sitäpaitsi, mitä sä teet laihuudella, jos et jaksa muuta kuin itkeä himassa...
Kiitos teille ihanista kommenteista, mutta Aksu sai minut ajattelemaan asioita hiukan uudelta kantilta. Mitä tosiaan teen laihuudella jos vain makaan himassa itkien. Mitä elämää se sellainen on? Sitäkö minä haluan? En. En. En. Ja vielä kerran en..
Kiitos teille ihanat !
Asiaa! Ei voi muuta sanoa kuin asiaa! :)
VastaaPoistamut tottahan se on et syömättömyys/yms vie tosissaa ne loputkin voimavarat. 15 kesäsenä laihduin 10kg pelkällä maidolla (2dl/pv) ja 1 näkkileipä per pv. Nytkyn muistelen ja totean vain et olen ollut silloin henkisesti sairas.
Mutta oppia ikä kaikki.
Tsemppiä edelleen! =)